*Kuuntelin juuri yläaste aikaisen luokkakaverini ensimmäisen kirjan ja se oli koskettava*
Miettiessäni häntä, tunnen kuinka paljon ihailin häntä silloin, kun olimme koulussa. Hän oli hauska, iloinen, hänellä oli ystäviä sekä hänen kanssaan oli kiva työskennellä, jos sattui saamaan hänet samaan ryhmään tai pariksi. Hän ei ollut yhtään sellainen, mitä hän kirjassaan sanoi, mutta eihän me koskaan voida tietää toisen todellista minuutta, mitä toinen on vai voimmeko?
Suosittelen lukemaan tai kuuntelemaan tuon kirjan: Samuel Jyrinki ja Paratiisi vai Helvetti 💓
Edellisestä kirjoituksestani on melkein vuosi. Välillä on fiilis, jolloin voisi alkaa kirjoittamaan, mutta sitten ei kuitenkaan jaksa vaan perehtyä niin paljoa, että avaisi tietokoneen, blogin ja alkaisi kirjoittamaan. Ja voi sitä kirjoittamisen tuskaa, kun pitää miettiä, mistä kirjoittaa ja miten...
Vuoteen on mahtunut taas paljon kaikkea, niin hyvää kuin huonoakin. Olemme yhdessä koettu reissuja ympäri Suomen, tavattu uusia ihmisiä ja oltu vain, välillä kotona ja välillä hänen porukoillaan talovahteina sekä kissa mukaan lukien 😇
Hän on tutustunut ystäviini ja minä olen tutustunut hänen ystäviin. Loppuvaihteessa tapeltiin aika usein ja lopulta se kärjistyi siihen pisteeseen, jossa ei auttanut muu kuin keskustella asioista, joka sitten myöhemmin johti eroomme 😭
Olen onnellinen noista ajoista, niistä tuli taas opittua uutta. Keskustelun taitoa ja yhteyttä toiseen ihmiseen, kun ollaan parisuhteessa. Vielä se kaipaa parannusta, mutta eihän me kukaan täydellisiä olla. Kaipaisin suhteen jälkeistä keskustelua niin kuin ennen suhdetta. Ihan tavallisia arkielämään kuuluvia.
Mukavaa loppuviikkoa!
Minä lähden nyt suihkuun. Se on MOI!
Ps. Mitä teille kuuluu näin syksyn kynnyksellä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti