Terapia matkani
Aloitin terapiassa käynnin tammikuussa käymällä ensi arvioinnissa. Sain 27pistettä ja masennuksen tilaksi arvioitiin keskivaikea-vaikea masennus. Pääsin hoitojonoon odottamaan hoidon alkamista. Nukahtamisvaikeuksia hoidettava melatoniinilla.
Helmikuussa olotila usein vaihteli laidasta laitaan. Välillä oli *En jaksa tätä paskaa*-fiilis. Olin tosi usein hiljainen, mietteliäs ja surullinen sekä muutamana päivänä olen jopa itkenyt huonon olon takia. Parisuhde on ollut tämän takia karikoilla ja melkein ollut siinä pisteessä, jossa ei enää auta kuin erota. Tunteet olleet sellaista vuoristorataa ja myllerryksessä, että muutaman kerran on mieli tehnyt laittaa hanskat tiskiin. Kiitos ystävilleni, jotka olleet tukenani näinä vaikeina aikoina.
Maaliskuu oli inhon kuukausi. Halusin ja yritin syödä, mutta en välttämättä sitten pystynytkään. Saattoi myös käydä niin, että ruokahalua ja nälkää oli, mutta syöntini vain lakkasi kesken. Tunteet oli pohjalla ja mietinkin monesti, ettei kukaan välitä minusta. Oloni oli niin paha, että jouduin soittamaan uudelleen terapiakeskukseen. Loppukuusta sain puhelun terapeutilta ollessani Centrialla kahvilla ja sain tietää, että hoitoni alkaa huhtikuussa.
Huhtikuu
oli toivon aikaa. Aloitin terapian. Tutustuimme toisiimme ja
keskustelimme vähän minusta, ihmissuhteistani ja muustakin. Tapaamisen
loppu puolella terapeuttini sanoi, että hyvä, kun hait apua. Minulla oli
silloin vaikean masennuksen puolella. Mietittiin hoitosuhde
suunnitelmaani ja päädyttiin tapaamisiin kahden viikon välein.
Keskusteltiin siitä, mistä masentuneisuus on lähtenyt. Minun teini-ikä
oli suht vaikeaa, mutta se vaan jotenkin vaikeni entisestään siihen
pisteeseen, että jouduin hakemaan apua. Välillä ollut vuosia, ettei sitä
edes huomannut, mutta oli sivussa keräämässä voimiaan. Tapaamisajat
olivat yleensä aamuisin 9 tai 10 aikaan. Odotin seuraavaa terapia
käyntiä innolla joka kerta.
Toukokuu oli aika sekava kuukausi. Minulla oli tosi sekava olo ja ajatukset oli ihan sekaisin. Kuun puolessa välissä sovittiin, että vietetään laatuaikaa ja varattiin kylpylähotelli Saimaalta, Järvisydän. Kylpyläreissu oli onnistunut ja todella ihana kokemus. Rentoutti oloa. Kylpyläreissun jälkeen oli muutama tosi ihana päivä, mutta sitten taas alkoi arki ja suhde maistua puulta. Kävin paljon lenkillä. Loppukuussa oleva terapia-aika peruuntui. Olisin tarvinnut terapiaa, koska oli todella vaikeaa ja itkin sen takia.
Kesäkuu oli tosi vaikeaa aikaa. Minua ärsytti se, että monet kaverit ja jotkin ystävät eivät tule minun luokseni moikkaamaan minua vaan minun pitäisi aina mennä heidän luokseen. Terapeuttini oli lomalla, joten minun piti tukeutua poikaystävääni enemmän. Pelotti, miten pärjään. Pohdin yksi päivä, että onneksi minulla on ystäväni Jukka, jonka kanssa me keskustellaan aika monesti meidän yhteisistä ongelmista ja vaikeista ajoista. Tuntui siltä, että on niin paha olla, että ei vaan jaksa. Nukuin paljon sohvalla ja tuli myös itkettyä.
Ps. Kiitos, kun luit. Seuraava tulee, kunhan jaksan kirjoitella. Pps. Jos luit tänne asti, kommentoi minulle vaikka, miten aiot viikonloppusi viettää.
Halauksia ja suukkoja 💞😘
