Ihanaa keskiviikkoa ihmiset 💛
Lysähdin juuri sohvalle rennosti ja ajattelen "ihanaa, syksy on tulossa." SYKSY! Vuodenajoista se kaikkein ihanin ja kaunein, lisäksi voin ja haluan kertoa teille rakkaat lukijat sen, että koen voimistuneeni. Henkisesti.
En itke enää, mitä nyt silloin, jos joku asia minua oikeasti koskettaa tai harmittaa. Välillä mietin jo, että olenko mennyt ihan turraksi tunteistani? En onneksi. Minusta olisi kamalaa, jos en osaisi enää itkeä enkä olla surullinen muutenkaan. Ja se, että olen mietteissäni, on osa minua. Kaikki ihmiset tarvitsevat joskus sitä, että saavat vain olla eikä heitä silloin häiritä. Sinulla on oikeus siihen!
Minun pakopaikkojani on ne, joissa voin olla täysin hiljaa ja kuunnella luonnon rauhallisia ääniä taikka oman kehoni syklejä. Sydäntäni. Ajatuksiani. Hiljentyä ihan kokonaan, jos vain sitä haluan.
Olen erittäin tunteikas persoona, joskus liiankin. Olen normaalisti hiljainen ja vähän ehkä ujohkon puoleinen, mutta osaan minä olla äänekäskin. Minussa palaa ainainen tuli. Olen samanlainen kuin tuli. Räiskyvä, mutta välillä olen lähellä sammumispistettä. Minut saa voimiintumaan meri taikka järvi, luonto = metsä yleensä, takkatulen läheisyys, syksyinen ruska ja lempeä syyssade. Herään uutena ihmisenä paljon puhuvan ukkosen ja rajun sateen jälkeen.
Kiitos, kun luit 💖
Ps. Jos kerkeät, kommentoi minulle, miten sinä nautit syksystä ja mistä saat voimaa?
Pps. Kuvia tulee myöhemmin.
Nauttikaa tulevasta syksystä!
Moikka...